Kuin käärme paratiisissa, joka luikertelee teeskennellen olevansa yksi muiden joukossa. Kuiskutellen valheita ja osatotuuksia kuuleviin korviin. Kylvää epävarmuuden siemenen. Katselee, kuinka se kasvaa hiljalleen. Kaataa bensaa liekkeihin. Ruokkiakseen epäilystä.

Työskentelee piiloutuen näkyville. Saa sekasorron näyttäytymään järjestykseltä. Myrskyn tyyni silmä. Looginen selitys kaikkeen epäloogiseen. Syntipukki löytyy aina muualta. Se, joka saa hinnan maksaakseen. Saa etsimään olemattomia luurankoja omasta kaapistaan. Ja löytämään niitä.

Ainoa mitä tiedät varmuudella, on se, ettet tiedä. Ja epäilys on kasvanut olemattomasta siemenestä suureksi, varjostavaksi puuksi. Etkä näe enää hämärässä selkeästi. Hätiköityjä johtopäätöksiä silmät sidottuina. Luulet pelaavasi shakkia, mutta oletkin vain moukka laudalla. Yksi uhrattava nappula lisää.

Ja kaikki on uhrattavissa tavoitellessaan voittoa. Mutta ei luikerteleva käärme tavoittele voittoa kaikille. Se tavoittelee voittoa itselleen. Pelaa peliään omilla säännöillään. Saa muut uskomaan sääntöjen olevan kokonaan heidän. Saa uskomaan olevansa muiden armoilla.

Ja niin kasvaa muuri. Suuri ja mahtava muuri. Jaottelemaan meidät oppineisiin ja harhaoppineisiin. Meidän turvaksemme. Saa meidät sokaistumaan sen tarpeellisuudesta. Taistelemaan uskomustemme puolesta. Olemaan kyseenalaistamatta. Olemaan haastamatta uskomuksiamme.

Polttamaan muurin yli kulkevan sillan. Tai rakentamaan sen. Sillalla on kaksi päätä eikä sen rakentajalla välttämättä ollut hyvää ajavaa tarkoitusta. Eikä sen polttajalla pahaa. Kaksi suuntaa, yksi reitti. Silta on yksi reitti kahden pisteen välissä. Totuus on kulkijoiden käsissä.

Itsepäisyyden ja päämäärätietoisen raja on häilyvä. Se on veteen piirretty viiva. Siinä missä itsepäisyys on tyhmyyttä ja päämäärätietoisuus hyve, tekeminen on ajattelun vihollinen. Ja sana on ajatuksen anteeksipyyntö. Naamioimaan ajatuksemme. Peittämään tekomme.

Moni tyytyy naamioon, sukeltamatta syvemmälle sen suoltamiin sanoihin. Sana on vain teon varjo. Pyhitetty ylistämään tai piilottamaan todellinen tarkoitusperä. Petos keskuudessamme. Elleivät ne sanat ole tekojen mittaiset. Sanat sumentavat, elleivät ne tee selvemmäksi.

Teko ilman tarkoitusta on kuin sana ilman ajatusta. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Tai kuulostaa. Ja kaikki mitä näet, koet ja kuulet, ei kulje ilman tulkintaa. Yhteinen hyvä ei välttämättä ole sinun hyväsi ja sinun hyväsi ei välttämättä ole yhteistä hyvää.

Kuin kolikon kaksi puolta. Näet vain toisen kerrallaan. On oma päätöksesi, haluatko katsoa toisenkin puolen. Mutta jopa teot valehtelevat, katsoit tai olit katsomatta. Kuin käärme paratiisissa. Lietsoen epävarmuutta. Houkutellen. Kerran menetettyä onnea ei voi menettää uudestaan.

Joskus pitää sulkea silmänsä, jotta näkisi. Joskus pitää lakata kuuntelemasta, jotta kuulisi. Jos sinun on kuljettava läpi helvetin, kulje sen läpi kuin omistaisit sen. Vahvuus voi olla heikkous ja heikkous vahvuutta. Tekemättömyys on teko, siinä missä reagoimattomuus on reaktio.

Jos se näyttää ankalta, ui niin kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, se on todennäköisesti ankka. Pelkkää päättelyä, joka pyrkii vastaamaan parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen. On vain ainoastaan hyvä arvaus, että kyseessä on ankka. Ehkä se onkin käärme, esittäen ankkaa. Huijari toisessa roolissa.

Tekeytyen parhaaksi ystäväksesi. Olemaan läsnä silloin, kun maljasi on ylitsevuotava. Auttava käsi hädän hetkellä. Vain saadakseen luottamuksesi. Puukottaakseen selkääsi. Lausuakseen julmia sanoja, tarkoituksenaan vahingoittaa. Omien tarkoitusperiensä vanki. Kykenemätön näkemään muuta. Oman totuutensa piinaama.

Halu tappaa. Taivuttaa tahtoonsa. Satuttaa. Monien naamioiden mestari. Valeasujen taitaja. Jokainen rakennettu kuvastamaan sitä, mitä ei ole. Johtamaan harhaan. Naamioiden tarkoitus on peittää, mitä ei haluta näyttää. Ei esittää sitä, mitä ei ole. Totuudella on monet kasvot.

Totuus on seuraus tietämisestä ja ajatus totuudesta on tietämisen ehto. Ehkä kyseenalaistaminen ja epäilys on tie naamioiden taakse. Tie totuuteen. Nähdä näkemätöntä tai löytää löytämätöntä. Keino haastaa ajatteluamme. Ehkä käärme onkin oikeassa. Olenko minä huijari? Teeskentelijä joukossamme? Sokea itselleni?

Historia on voittajien kirjoittama. Normaaliuden määrittäjä. Elät vain kerran. Kuolet vain kerran. Jokainen hengenveto on yksi vähemmän viimeiseen. Voit vain päättää, mitä teet sillä ajalla, joka on annettu. Lohduttava ajatus, eikö vain? Jos vielä ajattelet. ”Cogito, ergo sum.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s