Ferritiini

Ferritiini on 8. Hemoglobiini hieman päälle 100. Kaikki arvot kunnossa, kun hemoglobiini on normaali. Normaalin rajoissa. Ei mitään syytä huoleen. Mutta kun väsyttää. Väsyttää hitosti. Väsyttää niin, ettei jaksa edes väsyttää. Ärsyttävin kommentti, minkä olemme kuulleet, on sen kuuluminen tähän 9kk odotukseen. Mutta kun se ei kuulu. Ei vain kuulu.

On eri asia olla väsynyt kuin uupunut

Syö rautaa. Joo, ymmärrettävää. Halvempaa määrätä syömään rautatabletteja kuin miettiä muuta ratkaisua. Ongelma on vain siinä, että rautaa on syöty vuosikausia lisäravinteena. Eikä useamman tabletin ottaminen päivässä ole oikein ratkaisu, kun lieveilmiöt käyvät liian suureksi.

Vaikka hemoglobiini on normaalin rajoissa, on se Tiinalla tippunut muutaman kymmenen yksikköä eikä se ole hänelle normaali. Osa veriarvoista olivat rajamailla, että saattaisi olla rauta-anemia, mutta kun vain rajoilla. Ei mitään, mikä osoittaisi suoraan rauta-anemian. Syyn oltava muualla kuin raudassa.

Kotiavun saaminen tuli puheeksi. Käyntiä ammatti-ihmisellä, jos tarvitsisi purkaa sydäntä ja saada aivoituksia kasaan. Ehkä mahdollinen masennuslääkitys myös, jos korvien väli ei kestä. Meillä on kuitenkin aika monta lasta pienellä ikäerolla. Syyn on oltava muualla kuin olemattomassa ferritiiniarvossa. Syyn on oltava lapsiluvussamme tai elämän kuormittumisella.

Kukaan ei ajattele, ehkä me ammennammekin voimaa kaaoksesta. Ehkä me nautimme tästä elämästä. Meidän ongelmien syiden on löydyttävä liian suuresta lapsiluvusta, sen kuormittamisesta tai muusta elämästä, joka ahdistaa. Ajatteleeko kukaan, että tämä saattaa pitää meidät virkeinä, nuorekkaina ja valppaina?

On eri asia olla väsynyt kuin uupunut. Väsynyt ei ole sama kuin kyvytön tekemään. Väsynyt ihminen jaksaa ja saa tehtyä väsymyksestä huolimatta, kun taas uupunut ei saa tehtyä. Väsynyt ihminen nukkuu saadessaan siihen mahdollisuuden, uupunut ei pysty, vaikka haluaisi. Eikä se edes lataisi hänen akkujaan.

Ihminen, joka parhaillaan teki kolmea eri työtä, nukkui pari tuntia vuorokaudessa ja jatkoi tätä pari vuotta. Vapaapäivä oli vain yksi normi työvuoro. Nelikymppinen nainen varmasti tietää, milloin on väsynyt ja milloin ei. Milloin väsymys on nukkumattomuuden puutetta, milloin se on henkistä ja milloin väsymys ei ole vain väsymystä.

Poistaisiko se väsymyksen?

Tällä millään ei ole merkitystä. Ei sillä, että hemoglobiini on huomattavasti alle oman normaalin. Ei sillä, että lapsia on tehty. Ei sillä, että tietää, miltä raudanpuutteen väsymys tuntuu. Kaksi kaavintaa, verenvuoto ja useamman verilitran menetys. Tiina oli valkea kuin lakana pahimmillaan. Hemoglobiini huiteli tuolloin jossain 40:ssä.

Tiina syntyi kampurajalan kanssa. Hän vietti maaseudulla lapsuutensa. Oli lama-ajan lapsi. Nähnyt sen lieveilmiöt, tuntenut ne nahoissaan. Oman äidin kuolema. Aviomiehensä suvun aiheuttamat hankaluudet ja ristiriidat. Rahan riittävyys. Lasten kehittyminen. Lista on loputon.

Sellaista terapeuttia ei olekaan, joka ei kompastuskiviä löydä. Joka ei näkisi terapian jatkuvuudella olevan hyviä seurauksia. Mutta Tiina ei ole masentunut eikä olemattomaan olotilaan voi saada helpotusta. Ei edes pitkäaikaisella lääkityksellä. Miettiikö kukaan, mitä se maksaa yhteiskunnalle? Terapia yhdistettynä lääkkeisiin. Ei varmasti ole halpaa eikä nopeaa.

Kotiapua kotiin, että arki sujuisi helpommin. Miksi? Me olemme päivät töissä ja lapset päiväkodissa ja eskarissa. Että, joku tulisi ja siivoisi kotimme, kun emme ole paikalla? Eikö lapsien kuulu oppia, että kotityöt ovat osa elämää. Vai haluammeko opettaa lapsemme siihen, että se kuuluisa ja tunnettu ”Joku” tulee ja tekee sen meidän puolestamme?

Kotiapu olisi tervetullutta viikonloppuisin aina joskus, että saisimme lapsivapaan illan ja aamun. Meillä ei ole riittävää tukiverkostoa, mutta kotiavun mahdollisuutta ei tarjota. Olemme viimeksi olleet vapaalla lapsista vuonna 2016. Eikä kotiapu ole ilmaista. Se maksaisi meillekin hieman, myös yhteiskunnalle. Ja kun siihen soppaan lusikkansa laittaisi, kuinka kauan sitä pitäisi saada? Kuinka usein sitä pitäisi saada? Poistaisiko se väsymyksen?

Olen välillä tyhmä. Yksinkertainenkin. Joku kerran sanoi minun olevan terapian tarpeessa. Kaikesta huolimatta, minä olen yksinkertainen mies, enkä kykene näkemään yhteiskunnallisesti rakentavana tämän raudanpuutteen vähättelyä.

Minun summani ovat päästä heitetty

En tiedä, mitä rautainfuusio maksaa yhteiskunnalle. Yksityisellä se on kuluttajalle 800€ luokkaa, kunnalle tuskin maksaa samaa summaa. Ja kuinka paljon tuo summa nostaisi vuosien terapian, lääkkeiden ja kotiavun summaa prosentuaalisesti? Puhumattakaan siitä, että työnantaja saisi maksaa tyhjästä, sillä vahva veikkaus olisi suhteellisen pitkästä sairaslomasta. Joka myöskin alkaa syömään yhteiskunnan varoja jossain vaiheessa.

Jotta olisin suhteellisen selkeä, väännän rautalangasta. 10 ihmistä valittaa väsymystä. 9 ihmistä saisi apua rautainfuusiosta, joka maksaa yhteiskunnalle vaikka 1 000€ per naama. Hinta nousisi 9 ihmisen kohdalla 9 000 euroon. Se yksi, joka ei saisi apua infuusiosta, maksaisi sen 1 000 euroa kaiken muun päälle. En tosin tiedä, paljonko terapia kustantaa yhteiskunnalle. En tiedä, paljonko lääkkeet. Mutta veikkaan, että puhutaan ainakin kymmenkertaisista luvuista.

10 ihmistä, jotka eivät saa infuusiota, mutta saavat terapiaa ja mahdollisesti masennuslääkkeet, joita eivät uskalla lopettaa vieroitusoireiden pelossa ja kotiavun kerran viikossa ainakin ensimmäisen vuoden, maksavat ainakin 10 000 euroa yhteiskunnalle vuodessa. Jolloin kustannukset nousevat 100 000 euroon.

Tai jos puolitetaan luvut, mutta jätetään infuusion hinta ennalleen. Yhden vuoden terapia ja lääkkeet maksaisivatkin vain 5 000€ yhteiskunnalle. Kymmenelle ihmiselle se tarkoittaisi 50 000€ rahallista lovea yhteiskunnan varoihin. Kuinka suurelle kuulostaisi summa, jos 10 ihmiselle olisi koitettu rautainfuusiota ensin, joista todennäköisesti saisivat apua? Tässä mallissa hinta kipuaisi 60 000€, jos kukaan ei saisi apua siitä.

Jos 9 ihmistä saisi apua infuusiosta ja tarvitsivat vuoden aikana toisen tankkauksen, yhden ihmisen hoito maksaisi tällöin 2 000€ ja kun se kerrotaan yhdeksällä, hinta kipuaisi 18 000€. Päälle kun lisätään yhden ihmisen 5 000€, johon lisätään yhden kerran rautatankkaus, saadaan 6 000€. Vuoden summaksi tulisi 24 000€ lyhyellä matematiikalla laskettuna.

50 000 euroa, 60 000 euroa vai 24 000 euroa? Vai jotain tältä väliltä? Jos hinnat lyötäisiin minun eteeni ja sanottaisiin, että ne on maksettava omasta pussista, minä kyllä kokeilisin ensimmäisenä tuon halvimman vaihtoehdon. Se on kertaluontoinen, ehkä kahdesti, eikä vaadi sitoutumista vuosiksi.

Jos vain yksi ihminen saisi avun infuusiosta, se säästäisi yhteiskunnalta 4 000€ vuodessa. Ehkä pieni summa, kun katsoo masennukseen sairastuneita, mutta säästöä silti. Ja itselle kyseinen summa on iso. Ja kun leikitään, että 10% saisi avun tuosta infuusiosta koko kansan mittapuulla, säästö olisi jo huomattavampi.

Jos vuodessa masennusdiagnoosin saan 30 000 ihmistä, 10% määrästä on 3 000 yksilöä. Ja jos yksikön kohdalla säästö on 4 000€, jokainen osaa laskea säästösumman, joka tuntuu paljon merkityksellisemmältä kuin tuo 4 000€. Jossain muistan nähneeni myös vakavasti sairastuneiden määrän olevan 300 000 yksilöä.

Puhumattakaan työnantajille koituvia kustannuksia, joita tarpeettomat sairaslomat aiheuttavat. Puhumattakaan jo muutenkin ammattitaitoisten terapeuttien huutavasta pulasta. Ruuhkautuneista vastaanotoista ja ylityöllistämisistä. Tilastojen valossa ei myöskään näytä hyvälle tarpeettomien masennuslääkkeiden menekin kasvu.

Minun summani ovat päästä heitetty ja enemmän kuin toivottavaa, jos jollain olisi kattavia tilastoja masennuksesta kärsivien hoitojen kustannuksista, laittaisi ne jakoon. Tai saisi lehden kirjoittamaan jutun niistä. Joku, joka osaisi mitoittaa sen yksilötasolle. Mahdollisimman yksiselitteisesti ja osoittavasti, paljonko infuusio kustantaa verrattuna erilaisiin skenaarioihin masennuksen tiimoilta.

Eikö olisi halvempaa

Nopealla googlaamisella en löytänyt suoranaisia vastauksia. Yle uutisoi 25-vuotiaana töiden aloittamisen ja 30-vuotiaana masennuksen takia sairaseläkkeelle jäämisen kustannukset työnantajalle olisivat 300 000€. Lukuja löytyi myös vuositasolla. Määriä ja prosentteja. Mutta yksilön hoidon hintaa en löytänyt.

Täytyy myös muistaa, että masennusdiagnoosi lisää masennusta, vaikkei sitä olisikaan. Se on kirjoittamaton lupa masentua. Kun halutaan nähdä jotain, se myös nähdään. Toimii molemmin päin. Siksi haluankin korostaa, että eikö olisi halvempaa koittaa ensin infuusiota, edes plasebo-efektinä, kuin määrätä kalliita terapioita, lääkkeitä ja kotihoitoa?

Lisää suuttumusta nostaa erityisesti varhaisen välittämisen mallit, ennaltaehkäisyt ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan. Kun se tuntuu olevan pelkkää sanahelinää. Näennäisiä tekoja ilman aivoja. Koska näin on määrätty, me pidämme varhaisen välittämisen toimenpiteet työpaikoilla. Toteutamme kyselyitä. Koska meidän on pakko. Emme osaa käyttää omia aivoja, milloin ja miksi se olisi välttämätöntä.

Näennäisiä tutkimuksia toimivuudesta ja parantamisen kehittämisistä, varhaisempaan puuttumiseen liittyviä toimia ja ylipäätään jaksamisen liputtamista näennäisin keinoin. Ennaltaehkäisy on halvin keino ja tuntuu tyhmältä, että asioiden pitää mennä oikeasti rikki, että saa apua. Ja minä sentään olen nähnyt vierestä, mihin masennus pahimmillaan voi johtaa. Nähnyt velipojan mullanpeittämänä.

Siksi minä en ymmärrä. Kerrankin olisi päättäjien mahdollista toimia kuten puhuvat. Ensinnäkin säästyisi rahaa. Ei ruuhkautettaisi jo valmiiksi ruuhkaisia palveluita. Työnantajille ei koituisi ylimääräisiä kuluja. Ja apua saisi nopeammin ne, jotka oikeasti sitä tarvitsevat. Ja tuottavat yksilöt kilauttelisivat kirstuun rahaa sen sijaan, että kuluttaisivat sitä.