Olen ollut hieman hiljaa. Tai oikeastaan olen ollut hiljaa, en saata sitä vähätellä. Se johtuu puhtaasti nykyisestä elämäntilanteesta, jossa kaikki ylimääräinen energia ohjataan perheelle. Suurimman osan energiasta vie työ.

Se on yhä pelkkää opettelua. Huolimatta siitä, että olen vuodenvaihteesta asti tehnyt sitä. Kaikki on uutta tai ainakin uudesta vinkkelistä. Se syö suuren osan energiasta, mutta on kivaa. Haastavaa.

Parasta tässä uudessa kuviossa on kuitenkin päivätyö. Ei enää viikonloppuja. Ei arkipyhiä. Olen samanlainen tavallinen tallaaja, joita aina naureskellen katselin työvuoroissa ja vuorojen välissä. Ei enää viikon vapaita, joita ikävöin. Ja säännöllisesti muistutan itseäni jo pelkästään 40 tuntisista viikonloppuvuoroista.

Ei kiitos enää. Ei paluuta entiseen, vaikka pitkät vapaat olivatkin omiaan kirjoittamaan ja suorittamaan erinäisiä projekteja.

Loppu on helppoa. Opetella sopiva tasapaino perheen, työn ja oman ajan kesken. Ja lasten kasvaessa yhä isommiksi, heistä tulee yhä vähemmän riippuvaisia meistä vanhemmista. Ovat siis riippuvaisia, mutta eivät jatkuvasti ”käsissä”.

Ongelma on lähinnä siinä, etten saa ajatuksiani siirrettyä paperille. Muutama loistava idea tekstiin, mutta kun tulisi ikkuna sen toteuttamiseen, on helpompi ja kivampi vain olla. Tehdä ei mitään. Kerätä voimia seuraavaan päivään tai analysoida päivän tapahtumia.

Suurimman ongelman kuvioon luo normaali unirytmi. Ei valvomista yömyöhään. Ei minimalistisilla yöunilla selviytymistä viikosta toiseen. Illalla suhteellisen aikaisin nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös. Ja kun joitain kuitenkin kiinnostaa, niin keskimääräinen uneni on siinä 7 tunnin molemmin puolin. Olen siis vähintäänkin tuplannut yöuneni.

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että blogini on muuttanut jo hyvä tovi sitten toiselle alustalle. Se on mielestäni paljon selkeämpi, helpommin navigoitavissa ja kaikin puolin järkevämpi. Siitä pääsemmekin asian ytimeen. Yhteen tärkeään kysymykseen.

Mistä te haluaisitte lukea? Viiltäviä analyyseja elämän ilmiöistä, kuten ajattelun puuttumisesta tai asioiden tarkastelusta? Kuvailevia kertomuksia lasten toilailuista? Kirjoittelua elämän sietämättömästä keveydestä tai valintojen vaikeudesta? Elämän raadollisuudesta ja valintojen hinnoista?

Ongelma on siinä, että ajatuksia on. Tekstin aiheita on. Niitä on liikaa. Olisi kiva kuulla, minkälainen teksti tai aihepiiri olisi antoisaa luettavaa. Olen tullut tulokseen, että aika on rajallista ja kaikkea, mitä haluaisin kirjoittaa, ei välttämättä kannata.

Joten priorisoin sieltä, mistä se on helppo aloittaa. Pyrin kuitenkin siihen, ettei tulisi enää aivan näin pitkiä taukoja uuden tekstin tuottamisen kanssa. Joten samalla kun priorisoin aikaani, sitoudun myös tuhlaamaan sitä. Joten tuntemukset ovat hieman ristiriitaisia.

Luin kerran oivalluksen, jossa kirjailijalta kysyttiin, mistä teet inspiraation kaikkiin teksteihin. Hän vastasi, että aikanaan päätti kirjoittaa muutaman sata sanaa ja jos sen jälkeen ei kirjoittaminen onnistunut, hän luovutti ja toisti toimintansa seuraavana päivänä. Kävi ilmi, että lähes poikkeuksetta, kun aloitti, tekstiä syntyi ja kirjoittaminen vei mukanaan.

Se ei silti tarkoita sitä, että jokainen sana olisi ollut julkaisukelpoinen. Se kuitenkin tarkoitti sitä, että kirjoittaminen oli yhä antoisaa. Se vei mukanaan. Ja kun tarpeeksi suoltaa tekstiä, seasta saattaa löytyä välillä myös helmiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s