(14.1.2020)
Neljävuotiaan uhma on jotain maata särkevää, maailmaa pirstaloivaa ja tuhoisaa. Aivan kuten mikä muu tahansa uhma. Eikä ole väliä, haluatko puhua tahtoiästä, iästä, vaiheesta vai uhmasta. Kaiken takana on kuitenkin lapsen kehittyminen ja usein hankalien aikojen myötä lapsi harppoo omassa kehityksessään eteenpäin.
On kuitenkin olemassa joitain keinoja, joilla koettelemukseen voi varautua. Kirjoitin alle itsellemme pienen muistilistan, millä valmistautua tulevaan koitokseen. Listan, mikä on mietitty yhden lapsen perusteella ja saattaa olla, että tämän voi heittää romukoppaan seuraavan kohdalla. Jotta voisi oppia kiipeämään puuhun oikein, sinne pitää yrittää ensin mennä pylly edellä.
1. Ota aikaa. Kaiken tekeminen vie monin verroin aikaa enemmän. Valmistaudu ottamaan happea viereisessä huoneessa. Valmistaudu väsytystaktiikkaan. Älä missään nimessä mene kiireellä minnekään. Ei edes silloin, kun olisi pakko.
2. Osta lehmän aivot ja korvaa niillä omasi. Tai ainakin muuta johdotus mahdollisimman pitkäksi. Anna uhman tulla, näyttää kasvonsa ja hampaansa. Opettele keinoja kestämään syytökset, äänet, visuaaliset ärsykkeet ja fyysinen kosketus. Opettele löytämään mieluisa paikka sisältäsi, jonne voit viedä ajatuksesi turvaan.
3. Älä hermostu. Älä missään nimessä hermostu. Ja kun hermostut, opettele turvallisia keinoja rauhoittua, pyydä anteeksi ja sanota tekosi. Vaikka näyttäisi siltä, että puhut seinille, et kuitenkaan puhu. Malli opitaan, vaikka sen kulkeminen uhman tietoisuuteen saattaa kestää kauan. Hyvin kauan. On tärkeää, että myös vanhemmat saavat väsyä ja näyttää tunteensa.

4. Vältä räjähdysherkkiä tilanteita. Kaikkia ei kuitenkaan pysty välttämään, joten minimoi vahingot. Suojaa sisarukset ja estä henkeä uhkaavat tilanteet. Uhmakohtauksenkin uhalla. Koita miettiä omat siirtosi aina vähintään viisi siirtoa eteenpäin. Näin mietit valmiiksi ja tahtomattasi hyvät selitykset ja kiertoilmaisut mahdolliselle purkaukselle.
5. Muista itsesi, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. On tärkeää, että keräät voimia tulevia päiviä varten. Kyllä ne pölyt ehtii pyyhkiä myöhemminkin. Riittää, että välttämättömimmät asiat rullaavat. Muu saa odottaa. Mitä parempi fiilis on itsellä, sen paremmin jaksaa seuraavana päivänä uhmailevia kullanmussuja.
6. Joskus vanhempana riittää, kun illalla voit katsoa peiliin tyytyväisenä, lasten nukkuessa autuaan tietämättöminä maailmanmenosta, ja todeta itsellesi, että pidit kaikki hengissä taas yhden päivän.
Yritin pitää listan simppelinä, sillä liian monen seikan listaamisen muistelu ei vain toimi, kun hermot on napsahtanut katki. Moni kohdista pitää isoja kokonaisuuksia sisällään, mutta toivottavasti tästä on meille apua. Ja myös teille. Lopuksi kliseisin lause, joka enemmän suututtaa kuin helpottaa: se on vain vaihe.
Vastaa