Matriarkka

(17.10.2018)

Miksi ihmisille, kelle sitä ei pitäisi antaa piiruakaan, annetaan liikaa valtaa? Haluan pyytää jo valmiiksi anteeksi niiltä työntekijöiltä, jotka osaavat antaa arvoa ja ymmärrystä niille, ketkä eivät sitä aina edes ansaitsisi. Tykkään poikkeuksetta lähes jokaisesta lapsieni kanssa päivittäin työskentelevistä päiväkodin alipalkatuista työntekijöistä. Yksi mätämuna korissa pilaa jokaisen munan.

Jokaisen lapsen päiväkodissa tulisi pitää lomaa päiväkodista minimissään kaksi viikkoa. Asia ilmoitettiin meille, kun syyslomaviikon todellisesta hoidon tarpeesta kerroimme, että olen neljänä yönä töissä ja varasimme päiväkodin neljänä arkipäivänä viidestä. Ei voida puhua edes kertomisesta. Kyse oli täysin syyttämisestä. Kyllä lasten pitäisi olla kotona. Jäi vähän sellainen olo, että saatoimme juurikin pilata jonkun päiväkodintädin syyslomaviikon sillä, että lapsemme ovat hoidossa. Pahinta lienee se, että täti joutuu menemään töihin naapuriin, sillä meidän päiväkoti on syyslomaviikon kiinni. Lapsen pitäminen kotona loma-ajan on lapsen parhaaksi. Asiasta kertoi meille meidän päiväkodin vastaava.

Mikä kaksi viikkoa? Onko se sama kaksi viikkoa, mikä lukee jossain, että Tampere on tehnyt linjavedon, ettei lasta nukuteta väkisin päiväunille, mutta minun lapselleni mietitään painepeittoa, kun ei meinaa nukahtaa? Onko ne päiväunet lapseni parhaaksi, kun hän itse jätti päiväunet pois hieman päälle vuoden iässä? Enkö minä tiedä, mikä on parasta lapselleni? Tästä linjavedosta, ettei nukuteta päiväunille, kuulimme Tiinan mammaryhmäkaverilta. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut tästä kahden viikon säännöstä lapsen etua ajatellen.

Suora hyökkäys meitä kohtaa aloittamalla keskustelu, että katsoin teidän hoitohistoriaa ja lapsenne olivat neljä päivää pois päiväkodista toukokuussa. Jaksoit siis katsoa oikein neljän kuukauden taakse, vaikka lapsemme ovat olleet vuoden päiväkodissa. Neljässä eri päiväkodissa, mutta vuoden yhteensä. Helppoa matematiikkaa. Lapsemme ovat olleet vuoropäiväkodissa suunnilleen yhtä pitkään kuin muissa päiväkodeissa yhteensä eli puoli vuotta vuoropäiväkodissa ja puoli vuotta muissa. Nyt ei puhuta kalenterivuodesta, mutta puhumme vuodesta. Vuodessa on lomaa neljä viikkoa kesällä, yksi viikko syyslomaa ja yksi viikko talvilomaa. Yhteensä siis kuusi viikkoa lomaa. Kuusi viikkoa, minkä oletettavasti lapsi on pois päiväkodista. Vuodessa kuusi viikkoa. Olin isyyslomalla vuoden vaihteessa. Pidin Jessikan kuusi viikkoa pois päiväkodista ennen Jiian syntymää. Kuusi viikkoa, milloin ei kumpikaan lapsista käynyt päiväkodissa, ei edes Jesper. Johtuen laiskuudesta. Meistä ei kumpikaan jaksanut tapella siitä, miksi toinen lapsista pääsee toiselle puolelle kaupunkia päiväkotiin, kun olen kotona. Pidimme molemmat lapset kotona. Vuoropäiväkodissa meidän keskimääräinen hoitoaika lapsilla oli noin kaksi päivää viikossa. Tätä jatkui puolivuotta. Yleensä perättäiset päivät. Meillä saattoi olla puolitoistaviikkoa väliä lasten hoitoon viemisen kanssa. Vuoteen mahtuu myös neljän viikon kesäloma, kolmen viikon isyysloma Jiian syntymästä, yksi yhdistetty kaksi viikkoa kesä- ja talvilomaa. Kysyn uudelleen. Mikä kaksi viikkoa?

Lohdun sanoja, minun ja päiväkodin vastaavan kävellessä pois, huudetaan minulle vastaavan toimesta, että viikot tulevat jo melkein täyteen jouluna. Silloin on vain kuusi arkipäivää. Kukaan ei siis työskentele jouluna eikä välipäivinä. Koen huonoa omaatuntoa. Kirosin. En tykkää tehdä sitä lasten kuullen, enkä vieraiden, mutta etten haukkuisi runsaaseen ulkonäköön ja eläinkuntaan viittaaviin termein, sanoin että kun niiden kuuden arkipäivän lisäksi teen vittu töitä myös arkipyhäisin. En tiedä, mitä sen jälkeen tapahtui. Olin liian kaukana. Lisäsin kuitenkin, että olisi ihan kiva nukkua. Minua harmittaa, etten sanonut vain olevani oikeutettu yöuniin ja muu ei kuulu heille. Vuorotyöläisenä en ole oikeutettu juuri mihinkään, mutta olen oikeutettu yöuniin. Kahdeksan tuntia, joista osa hukkuu turhuuteensa, mutta silti kahdeksan tuntia annettu unille aikaa. Piste. Harmittaa, etten osannut sitä pukea sanoiksi. Meni luumu jumiin, kun kerroin lasten olleen kuusi viikkoa vuoden vaihteen jälkeen lomalla, eikä sitä pidetty minään. Jauhettiin vain kahdesta viikosta. Olen ammatiltani vartija. Lomani ovat silloin, kuin muilla ei ole lomaa. Pidän hauskaa silloin, kun muut ovat töissä eivätkä pidä hauskaa. Minun oleellisinta ja kiireisintä aikaa on töissä se aika, jolloin muut eivät ole töissä ja muilla on kaikkea muuta kuin kiire. Silloin muilla on hauskaa.

Lasten hoitopolitiikka on suoraan verrannollinen rahaan. Rahaan on kaikki suoraan verrannollisia. Päiväkoti saa rahaa siitä, että hoitaa meidän lapsia. Piste. Miksi tuon tämän asian esille, johtuu pitämästäni kuudesta viikosta isyyslomaa ja lapset kotona. Maksoimme kuitenkin täydet päiväkotimaksut kahdelta kuukaudelta, vaikka meille jäi noin viikko kummastakin kuukaudesta pitää lapsia päiväkodissa. Päiväkodin tätien palkka on siis kiinni minusta ja minun kaltaisista tyhjänpäiväisistä tyypeistä, jotka eivät tiedä oman lapsensa parasta.

Asia tuskin olisi mennyt näin tunteisiin, jos meiltä olisi vain tultu kysymään, että miten vietämme loman? Pohjustettu kertomalla, että huomasimme teidän varanneen päiväkodin lapsille syyslomaviikolle. Olisin tai olisimme voineet kertoa, että minulla on vielä kaksi viikkoa pitämättä lomaa, yksi viikko talvilomaa ja yksi viikko isyyslomaa, jonka saa viettää äitiysloman kanssa päällekkäin. En vain saa lomaani syyslomaviikolle, sillä siihen on niin paljon halukkaita ihmisiä, joille kyseinen viikko on ainoa mahdollisuus viettää lasten kanssa aikaa. Kiitos oppivelvollisuuden. Tämä ei kuitenkaan rajoita meitä, ainakaan vielä. Meidän ei tarvitse kuin ilmoittaa ajoissa, että lapsemme eivät tule hoitoon ja ajankohdalla ei muuten ole väliä. Tiina on äitiyslomalla ja minä lomalla, kun sen teemme. Nyt en tiedä, paljonko pidämme lapsia pois päiväkodista. Tarkoitus oli alun perin pitää heidät loman ajan kotona, tasata nukahtamisongelmia ja elämää yleisesti. Kiusaa se on pienikin kiusa. Nyt on sellainen olo, etten taida pitää lapsia pois päiväkodista ollenkaan. Vain ja ainoastaan koska minä voin.

Vuoropäiväkoti, puheterapeutti, neuvola ja neuvolalääkäri ovat olleet sitä mieltä, että tavallisten, työssäkäyvien päiväkoti olisi Jesperin puheen kehityksen kannalta paras ratkaisu. Säännöllisesti nautittuna jokainen päivä, tai ainakin lähes jokainen päivä. Painavin syy, miksi lapsemme ovat paljon päiväkodissa, vaikka Tiina on kotona. Jessikaa ei pysty jättämään kotiin, kun Jesper pääsee jonnekin. On vain helpompaa viedä tuo kauhukaksikko yhdessä, kuin yrittää selittää, miksi toinen pääsee ja toinen ei. Tulokset puhuvat puolestaan. Jesperin puhe on ottanut valtavia harppauksia vuoropäiväkodista pois siirtymisen jälkeen, sillä keskimäärin kuukaudessa lapsemme nauttivat päiväkodista 8-10 päivään. Jesperin puheelle teki vuoropäiväkoti jo hyvää, mutta siellä vietetyn, vähäisen ajan takia, puheen kehitys ei ollut lähellekään yhtä tehokasta, kuin vuoropäiväkodin jälkeen on ollut.

En puolustele ihmisiä, jotka vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka ovat itse kotona. En myöskään tuomitse heitä. Jesperistä näkee, että hän kaipaa jo omanikäisten seuraa. Jessika alkaa kaipaamaan vuoden sisään, vielä ei niinkään. Voi olla monia syitä taustalla, miksi lapsi viedään tarhaan. Puhe yhtenä syynä, toisten huomioon ottaminen, sääntöihin tottuminen, erilaisten ihmisten kohtaaminen ja lähes mitä vain. Tervetuloa syytökset ja tuomitsemiset. Tässä minä seison. Molemmin jaloin. Synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Ennen kuin yksikään teistä on kävellyt minun saappaissani yli kolme vuosikymmentä, on turha tulla huutamaan. Olisi kiva tietää, mitä teistä jokaisesta olisi tullut, jos olisitte eläneet saman, kuin minä olen.