(28.4.2020)

Kaikki alkaa harmittomasti. Vaivihkaisesti ja viattomasti. Tyttö kohtaa pojan ja ihastuminen hiipii taka-alalle. Toisen ajatteleminen alkaa viemään yhä suuremman osan ajasta. Alkaa ajojahti. Vaikeasti tavoitettava houkuttaa yhä enemmän. Jahdatuksi tuleminen hivelee itsetuntoa.

Pitkä piirittäminen. Ehkä jopa kuukausia ennen kuin saavutetaan virallinen tapailuvaihe. Yhä pientä hännänvetoa, kissa ja hiiri -leikkiä. Saavutus itsessään, että virallisesti voivat sanoa tapailevansa. Parisuhteesta ei kuitenkaan vielä puhuta.

Uhri kuvitteleekin voittaneen

Jokainen kerta, kun piirittäjän into näyttäisi hiipuvan, tavoiteltu antaa hieman siimaa. Ehkä jopa nojautuu kohti innostaen uudestaan. Lopulta tilanne ajautuu seurustelusuhteeksi, mutta yhä eri kattojen alla. Molemmat omilla tahoillaan. Omine menoineen.

Tavoiteltu on tavoittelemisen arvoinen. Määrätietoinen, itsevarman oloinen ja säkenöivä häikäisee halutessaan jokaisen yksilön. Hurmaa vähemmänkin kiinnostuneen. Virallinen seurustelusuhde kuitenkin tuo uuden elementin. Tarkastussoittoja uhrin menojen aikaan, vaikka juuri mitään ei muuten ole kuulunutkaan. Milloin mistäkin syystä. Viestejä silloin kun on muuta puuhaa.

Tämä on rakastuneen uhrin mielestä osoitus kiinnostumisesta ja uhri kuvitteleekin voittaneen ensimmäisen erän. Olihan uhri nähnyt vaivaa ja käyttänyt paljon aikaa ja energiaa hurmatakseen elämänsä kumppanin. Saavuttanut ensimmäisen virstanpylvään tulevalla elämysmatkalla. Päässyt ehkä jopa puhumaan yhteisen asunnon hankkimisesta.

Yhteisen kodin hommaaminen alkaa näyttämään toteutumiskelpoiselle. Olivathan he lähes kaiken vapaa-aikansa toistensa kanssa. Toistensa luona. Yhä rakastuneena uhri ei ihmetellyt yhtään välitöntä ikävää jo suunnitellessa poistumista hetkeksi. Pakottavien menojen viemänä. On vain rakkauden osoitus, kun toinen laittaa yhä nopeammin viestiä tai soittaa. Keksii tekosyitä, miten uhri voi peruuttaa menonsa.

Yhteisen kodin myötä alkoi tulemaan ensin toiveita ulkonäöstä. Vienoja vihjailuja ulkonäöstä, kuinka tietyt muutokset sopisivat. Hiustyyli oli kyseenalainen. Vaatteet väärät. Halusihan molemmat olla itsestänsä paras versio. Tässä vaiheessa uhri huomaa pieniä ristiriitaisuuksia. Lempivärin vaihtuminen, vaikka toinen kiven kovaan vannoo sen olleen alaluokilta asti sama.

Pienistä yksityiskohdista kasvaa kokonaisuuksia

Kohta valkoisiin valheisiin sekoittuu huumoriin hukutettu, ivallinen kommentti, joka yksinään näyttää puhtaasti huumorille. Kotityöt alkavat kaatua yhä enemmän uhrin niskaan. Ruoanlaitto, siivoaminen, tiskaaminen, pyykkääminen ja eläinten hoito. Mitään niistä uhri ei osaa tehdä oikein. On hellyttävää, kuinka he yhdessä tekevät asioita, toinen neuvoo ja uhri toteuttaa parhaan kykynsä mukaan. Toteuttaa väärin.

Mitä enemmän uhri panostaa pieniin ja toisen arkea helpottaviin askareisiin, sitä huonommin ne on tehty. Astiat on täytetty väärin koneeseen tai kaappiin, haarukat ja veitset ovat väärin päin laatikossa. Vaikka uhri voisi vannoa, että laittoi veitset veitsien päälle ja haarukat haarukoiden. Matot on jääneet vinoon ja imurointikin pitäisi suorittaa silloin, kun toinen ei katso televisiota. Ettei vain ole tiellä ja imurin hurina ei häiritse katselunautintoa.

Uhri alkaa muistamaan pieniä yksityiskohtia väärin yhä useammin. Pienistä yksityiskohdista kasvaa kokonaisuuksia, joita uhri ei ole ymmärtänyt oikein. Vaikka voisi vannoa, ettei ole väärässä. Toisen jäädessä kiinni valheesta, hän hyppää sujuvasti uuteen valheeseen eikä myönnä valehdelleensa. Vakuuttaa toisen sen olleen vain väärinkäsitys tai johtuvan muista tekijöistä kuin valehtelijasta itsestään. Jos ylipäätään noteeraa ollenkaan.

Yhä harvemmin ulos pääseminen kavereiden kesken. Se alkoi pienillä tekosyillä ja seuraavan päivän alakulon selittelyllä. Uhrin viihteelle lähtemisen neuvottelut alkoivat kaatua toisen kieltäydyttyä neuvottelemasta ja oli vain itseaiheutettua surkeutta seuraavana päivänä, jos ei ymmärtänyt olla menemättä.

Toisen tarinat uhrille menneestä suhteesta. Säälin hakeminen siitä, kuinka paljon pahaa on koettu. Kuinka sen kanssa saa yhä taistella, vaikka aikaa on jo kulunut pitkälti suhteen päättymisestä. Kuinka se arpeutti. Ja kuinka sen parissa yhä tehdään töitä.

Mykkäkoulua ja mököttämistä

Riittävien perustelujen ja anomuksien seurauksena uhri pääsee yhä välillä viihteelle. Harvemmin, mutta pääsee. Tapaa siellä uuden ihmisen ja juttelee hänelle. Tutustuu häneen. Seuraavana päivänä uhrin omantunnon tuskat tietäen, mitä mieltä toinen olisi, jos saisi tietää. Uhri ottaa haltuun oma-aloitteisesti kotityöt. Selittää siivousvimmaansa juomista seuraavana morkkiksena, joka on helppo hukuttaa simppeleihin askareisiin.

Mykkäkoulua ja mököttämistä. Pelkkä lempeä katse vaatii uhrilta suuren määrän vaivannäköä. Läheisyys ja intiimiys on ansaittava. Siitä tulee yhä työläämpää eikä toinen suostu edes keskustelemaan asiasta. Seksillä kiristämistä. Kriisiltä ei voi välttyä. Uhri saattaa jopa ajatella, miksei tarttunut helppoon pakotiehen.

Lopulta suhde päätyy umpikujaan ja uhri on valmis luovuttamaan. Kertoo siitä toiselle. Toinen lupaa parantaa tapansa ja muuttuukin hetkeksi aikaa. Uhri on käyttänyt niin paljon vaivannäköä ja energiaa seurustelukumppanin muuttaessa kihlatuksi, että päättää katsoa vielä. Toinen on kuitenkin niin kaunis, älykäs ja säkenöivä. Halutessaan.

Kihlat muuttuvat häiksi. Kahdesta tulee kolme. Kolmesta neljä. Eläimet juoksevat pitkin huushollia. Uhrin urakka vain kasvaa päivä päivältä. Käy töissä. Hoitaa kodin. Eläimet. Lapset. Hän hoitaa kaiken vain yhä huonommin. Ei osaa enää sitäkään vähää. Ei saa hengähtää. Ei lämpöä ja läheisyyttä. Paitsi lapsilta ja eläimiltä, mikä sekin on väärin.

Uhri on vapaaehtoisesti vanginnut itsensä pieneen kuplaan

Tästä seuraa toistuvasti kriisejä, mutta jokainen kriisi murentaa uhrin tarmoa pyrkiä eroon tuhoisasta suhteesta, kunnes ei enää kuvittele ansaitsevansa enempää. Ei pysty kuvittelemaan pärjäävänsä yksin. Ei ole enää edes varma, haluaako pärjätä. Päättäväinen päättämättömyys. Uhri uskoo haluavansa katsoa tämän loppuun asti. Haluaa voida sanoa, että kaikki mahdollinen on tehty.

Alentuva puheääni, kylmä katse ja ivalliset kommentit. Itsensä korostaminen parempana, vanhempana ja viisaampana, oikeuttaa uhrin vastaanottamat yhä ivallisemmat kommentit. Maalattuna kauniiseen huumorinkukkaan. Riistäen murusen kerrallaan uhrin itsetunnosta. Pala palalta.

Jatkuva itsensä epäileminen toisen pienten valheiden verkon kasvaessa hieman isompien valheiden verkoksi, ei voi enää olla varma, onko uhri vai hänen puolisonsa sekaisin. Uhri on vapaaehtoisesti vanginnut itsensä pieneen kuplaan, jonka elementtejä toinen pyörittää mielensä mukaisesti. Yhä kykenemättömämpänä tekemään omia johtopäätöksiä. Kykenemättömänä tietämään, mitä on ja mitä ei ole.

Mitä kauemmin tuhoisa suhde kestää, sitä vahvemmaksi kupla kasvaa. Siitä tulee yhä vaikeampaa puhkoa tietään pois. Uhrin kohtalon seuraaminen on uhrin läheisille karmiva paikka. Uhrin läheiset joutuvat seuraamaan uhrin eriytymistä heistä. Yhä kauemmas.

Autohuolto kestää liian kauan ja uhri saa kimmoisan soiton kesken jonottamisen. Yhä useampi kahvittelu peruuntuu mitä oudommilla syillä. Tapaamisen sopiminen on lähes mahdotonta. Ellei se noudata kuplan sääntöjä. Uhrin väärä katse kassahenkilöön saa toisen kimpaantumaan tulisesti. Uhrin itseaiheuttama hankaluus, joka vuosi vuodelta tuntuu kestävän yhä kauemmin. Jääkausi on tullut taloon eikä poistumisesta ole tietoa. Tekemisillä ei ole merkitystä.

Uhrin lähipiiri syyttää ehkä itseään. Mikseivät he tehneet enempää silloin, kun siihen oli helpompi puuttua. Tarinan alku oli kuin missä tahansa suhteessa. Sai ehkä parhaimmillaan satumaiset puitteet. Ei osannut puuttua, vaikka merkkejä alkoi näkymään. Nyt pelissä on myös uhrin lähipiiri, rahat, jokaisen mielenterveys ja aikaa vuosia. Ehkä uhrin lähipiiri ei näe. Ei tajua. Ei halua nähdä. Ei halua ymmärtää.

On vain yksi tie, totuus ja elämä

Ehkä yksi päättää, ettei katso vierestä uhrin hälvenemistä tyhjään ilmaan ja alkaa pelaamaan peliä toisen ehdoilla. Kuplan säännöillä. Peläten menettävänsä uhrin. Ei henkisen väkivallan käyttäjällä ole ongelmia sulkea kuplan ulkopuolelle omia läheisiä. Miksi uhrin läheiset olisivat eri asia? Tuumasta toimeen. Muut saavat seurata vuosien aikana vierestä, kuinka hän yksin yrittää pelastaa uhrin siltä, minkä joskus näki.

Mitä enemmän uhrin läheinen osallistuu uhrin elämään, sitä enemmän hän uppoutuu juoksuhiekkaan. Sitä lähemmäs kuplan keskipistettä joutuu uhrin kanssa. Ja jos ei ole riittävän vahvaa tukiverkkoa kiskomassa turvaan, kupla katkaisee vaijerin ja uhreja tulee kaksi. Eristettyä ja hallittua. Moninaisin manipulaation keinoin. Kupla sulkee sisäänsä jokaisen, joka päästetään tarpeeksi lähelle. Muut kupla jättää ulkopuolelle. Täysin.

On helppo hallita ajattelua, kun ei ole kilpailevaa näkemystä. Ei toista kantaa haastamaan oman kantansa vahvuutta. On vain yksi tie, totuus ja elämä. Mitä useampi haastaja näkemykselle on, sitä vahvempi oikea näkemys on. Tiestä tulee vahvempi, päällystetty, totuuden aukot on paljastettu ja täytetty ja elämästä muodostuu monimuotoinen ja rikas. Se ei vain ole toisen kontrolloitavissa eikä hallittavissa, joten mahdollisuutta omien näkemysten vahvistamiseen ei henkistä väkivaltaa harjoittavan silmissä ole.

Joku uhrin läheisistä saattaa seistä hieman kauempana ja nauttia ulkokultaisesta olemuksesta aina silloin, kun harvakseltaan näkevät. Ei ehkä pysty kuvittelemaan kuinka paha tilanne on, kun asiat eivät näytä siltä. Hänelle ehkä jaetaan niiden muutamien hyvien hetkien antia, kuinka uhri yhdessä toisen kanssa ovat suunnitelleet tulevaisuutta. Todellisuudessa uhrin haluilla ja tavoitteilla ei ole mitään merkitystä.

Jälleen uhri luulee saaneensa jotain itselleen. Kauniita utopioita, joiden toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Mutta ne kuulostavat hyviltä. Lähestulkoon täydellisiltä ja tavoitettavissa olevilta, kunhan vain uhri noudattaa tiukkaa linjaa. Harvoin vieraissa käyvä läheinen ei pysty puuttumaan tiedonpuutteen takia eikä halua käyttää vierailuaan selvittämiseen.

Ehkä yksi uhrin läheisistä haluaisi taistella vastaan. Tehdä jotain isoa. Mennä kuplan ulkopuolelle ja taistella. Laittaa kova kovaa vasten. Se vain saa uhrin läheisen asettumaan tähtäimen eteen. Yhden taistelijan haastaminen on yhtä tyhjän kanssa, kun kaikki, edes etäisesti kuplan vaikutuksessa olevat, vetävät yhtä köyttä. Sulkevat ulos vaikutusalueelta.

Kääntyvät vastaan. Valehtelemisesta syyttämisen sijaan on jo tuomittu petolliseksi. Ennen ensimmäistäkään puheenvuoroa. Eristetty kaikesta hänelle muinoin läheisestä. Yrittäen nostaa epäilyksen siemen taistelijan mieleen, kun yksi toisen jälkeen vannoo, että ainoa muuttunut on se henkilö, joka yhä taistelee.

Yhdestä tulee ryhmä

Ovelinta tässä kaikessa on se, ettei vuosien aivopesu enää vaadi juuri mitään. Henkisen yliotteen saaneella vallan väärinkäyttäjällä on riittävästi apureita, jotka tekevät myyräntyötä toisen puolesta. Alkuperäisenä aikomuksena auttaa uhria, mutta vain uhriutuvat itse. Kasvavat osaksi ongelmaa.

Kyykyttäminen, nöyryyttäminen, naureskelu ja vähättely ovat oivia aseita pelon rinnalla. Silloin kun on vipuvartta viedä jotain pois, mitä muut eivät halua menettää. Kiristys ja uhkailu oivallisina aseina. Vuosien työ sen eteen, että jokainen henkinen takaisku ja menettäminen on itseaiheutettua ja ansaittua. Kykenemättä näkemään muuta.

Inhottavinta tässä kaikessa on se, että siinä, missä nyt on yksi tekijä, joka käyttää häikäilemättömästi henkistä väkivaltaa, on hänellä kuplassa joukkio. Yhdestä tulee ryhmä. Tehokkain tapa on malliesimerkki ja jokainen ryhmässä kasvaa pelon ilmapiirissä. Epäinhimillisestä toiminnasta tulee inhimillistä. Ja perintö jatkaa matkaansa maailmalle. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s