(2.10.2019)

Nyt se on alkanut. Neljäs kerta. Imettämisen pyöriminen ajatuksissa ja niiden ulostaminen minulle. Minulle. Miehelle, joka ei kykene hyvällä tahdollakaan imettämään. Mitä minä osaan sanoa? Mitä minun pitäisi olla mieltä asiasta, jota olen korkeintaan seurannut sivusta. Olen kyllä saanut rintamaitoa, mutta muistikuvani siitä ovat olemattomat. Olin koliikkivauva. Ainoa koliikki kolmesta. Äitini on heikkona hetkenään myöntänyt, että itkuisuuteni on saattanut johtua myös riittämättömästä maidon määrästä. Tiedä sitten näistä.

Imetysviikko pitäisi nimetä uudestaan

Imettäminen aiheuttaa mielipahaa. Puhdasta mielipahaa. Kaikille. Näin imetysviikolla se korostuu. Kenellä onnistuu? Kenellä ei onnistu? Kuka imettää väärin? Kuka imettää väärässä paikassa? Kuka äiti kehtaa syöttää pullosta? Teit niin tai näin, aina on väärin päin.

Imetysviikko pitäisi nimetä uudestaan. Vauvan ruokintaviikoksi tai ravitsemisviikoksi. Noin esimerkkinä. Imetyksen hypettäminen johtunee puhtaasti siitä, että äidinmaito on lapsen ensitaipaleella se kaikkein paras vaihtoehto lääketieteellisesti. Lapsi käytännössä kuolee, jos se saa korviketta pullosta. Sen hampaat, jotka vielä ovat suurella osalla ikenien peitossa, tippuvat suusta ja vääntyvät vinoon tuttiosan löytäessään tiensä lapsen suuhun. Lapsesta ei voi mitenkään kasvaa tervettä kansalaista, jos se ei saa maitoa tissistä.

Mitä pidempään imetät lasta, sen paremmat mahdollisuudet lapsella on tulla joksikin elämässä. Ainakin terveeksi ja fiksuksi, vaikkei suuruuteen yltäisikään. Mitä pidempään imetät, sen parempi on. Tee se vielä julkisesti, että voit näyttää olevasi todellinen äitien ikoni. Korosta oikein imettämistä, kun kymmenen vuotias roikkuu suu tississä retkottaen pitkin pöytiä ja tuoleja ja voivottele, kuinka tämä uhraus on sen kaiken arvoista. Toista se on pullolapsilla. Niiden elämä on tuomittu jo epäonnistumiseen ja surkeuteen ensipäivistä lähtien.

Kun miettii aikaa, jolloin itse olin lapsi. Tai omat vanhempani olivat pieniä. Ei silloinkaan jokaisella äidillä maitoa erittynyt tarpeeksi tai ollenkaan. Käytännössä meidän pitäisi jokaisen olla kuollut ja kuopattu. Niin surkeasti olivat asiat, sillä korviketta ei ollut ja äidinmaito korvattiin maidolla. MAIDOLLA. Voitteko käsittää. Miten kukaan on koskaan voinut kasvaa sillä.

Minulla oli asiakas. Nainen, jolla oli useampia lapsia. Nainen, joka ei imettänyt esikoisen jälkeen ketään. Jälkikäteen hän totesi, että esikoinen sairasteli eniten äidinmaidosta huolimatta verrattuna muihin jälkeläisiin, jotka saivat sairaalasta lähtien korviketta. Nainen, joka silloisesta pettymyksestään ammensi tyytyväisyyttään kertoessaan tätä.

Ettei muut näe vaivaa sinun takiasi

Meillä on imetetty kolmesta lapsesta kaksi. Noin neljäkuukautta ennen kuin maidon erittyminen lopahti. Kaksi kolmesta on saanut samanaikaisesti sekä maitoa tissistä että pumpattuna pulloon. Jotta isäkin saisi nauttia siitä yhteydestä lapsen kanssa, joka mielletään vain ja ainoastaan naisten etuoikeudeksi. Uutispläjäys, en löydä yhteyttä. Katson silmiin ja hymyilen. En tunne mitään. Väsymystä korkeintaan ja imettäminen on pelkästään pullostakin jo väsyttävää. Saati sitten, jos se imettäisiin minusta. Kirjaimellisesti viimeiseen pisaraan, jolloin elimistä joutuisi käyttämään valtavan määrän energiaa uuden maidon tuottamiseen.

Yksi kolmesta ei osannut imeä tissistä. Ensin ei voimat riittäneet, tissiä ei saanut kunnolla suuhun ja jos sai, tissi meinasi tukehduttaa vauvan maidosta täyteen pakkautuneena. Lopulta ja yllättävän aikaisin maidon tuotanto hiipui. Jotta ette tuomitse minun lastani epäonnistuneeksi, jaksoimme pumpata parin kuukauden päivät maitoa pulloon ja näin pilasimme vain lapsemme hampaat ja syövytimme aivot. Hän sai myös korviketta ensi päivästä lähtien, äidinmaidon rinnalla.

On virhe mennä julkisesti vauvan kanssa syömään tai kauppaan. Virhe koska vauvalle tulee nälkä. Ne paheksuvat katseet, jos syötät vauvan tissillä siinä hetkessä ja tilassa, missä nälkä yllättää. Siitäkin huolimatta, että nykyisin suositaan lapsen tahtista imettämistä. Ruokaa saa silloin, kun sitä tarvitaan.

Pullosta ei parane antaa. Ei missään nimessä. Eikä sillä ole väliä, onko pullossa korviketta tai äidinmaitoa. Pullo on saatanasta ja äiti pilaa lapsensa. Pullo on helpompi eikä aiheuta pahennusta tahattomalla tissin vilautuksella kanssamatkaajille. Silti se on väärin.

Lapsen nälkä pitää tyydyttää ja äiti etsii rauhallisen paikan. Ehkä jopa kysyy, onko mitään imetyshuonetta, mitä löytyy nykyisin yhä useammasta paikasta. Useimmiten inva-wc:n yhteydessä. Imetä vessassa. VESSASSA. Ettei muut näe vaivaa sinun takiasi. Tai syötä pullosta vessan lukkojen takana, etteivät murhaavat katseet tapa herkkää ja intensiivistä hetkeä ja pilaa tunnelmaa. Koska vessa on tunnelman luoja parhaasta päästä. Ihanteellinen puitteiden luoja.

Puhumattakaan siitä, jos imettäminen ei onnistu. Vauva ei saa, syystä tai toisesta, tissistä maitoa. Sitä epäonnistuneen äidin tuskaa ei kerro edes pohdintojen määrä syistä, miksi se ei onnistu. Viallisuutta ei pystytä mittamaan edes yritysten määrällä yrittää. Ja epäonnistua. Imettäminen kuitenkin on yhtä kuin äidillisyys. Ja imettämisen epäonnistuminen pilaa lapsen sekä riistää äitiyden.

Nainen on toisille naisille susi

Ongelmia tulee myös, kun mietitään, koska lopettaa imettäminen. Tai rajoittaa sitä. Missä määrin ja minkä ikäisenä? Maailma pyörii ensimmäiset kuukaudet pelkästään imetyksen säestämällä rytmillä eikä siihen mahdu muuta. Reissut ajoitetaan vauvan mukaan, asiat tehdään vauvan mukaan ja kaikki pyörii juuri sen mukaan, miten lapsi käy tissillä. Ja äiti ei kykene muuhun, kuin tukemaan tissiään ja istumaan aloillaan, ettei lapsi tukehdu ja saa ruokarauhan. Muina aikoina äiti valmistautuu imettämiseen. Pohtii paikkoja ja hetkiä, missä hän ei häiritse muita ja suunnittelee muun toiminnan imetysten väliin. Vain, että saa imettää. Koska niin kuuluu tehdä.

Minä en kuitenkaan tiedä tästä mitään. Julkisesti imettäminen tapahtuu minun kohdallani pullosta juuri siellä, missä satun olemaan. En kuitenkaan saa samoja katseita, mitä lapsen äiti saa. Minua jopa katsotaan välillä ihailevasti ja tyytyväisenä, kuinka isäkin osallistuu ja antaa äidille rauhan levätä kotona lähtiessään kauppaan vauvan kanssa. Pullosta huolimatta.

Nainen on toisille naisille susi. Pahin arvostelija ja kilpakumppani. Joku, jota katsoa arvostelevasti ja tuomitsevasti, kuinka toinen voi olla noin ajattelematon. Suorastaan välinpitämätön, kun tekee asiat toisin kuin itse on tehnyt tai tekisi.

Antakaa jokaisen ruokkia lastaan juuri niin, kuin parhaakseen näkee. Tärkeintä vauvalle on kuitenkin, että hänen nälkänsä tyydytetään. Kukaan ei ulkoa päin tiedä, miksi vauva saa mistäkin mitä. Antakaa ihmisten ruokkia vauvansa niin, ettei vauvojen tarvitse nähdä nälkää. Se on tärkeintä. Ei se, miten se tapahtuu. Ei se, millä se tapahtuu. Ei se, milloin se tapahtuu. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s