(23.4.2019)

Neljätoista vuotta sitten, kun aloitin työni piirivartijana, nykyisin mobilevartijana, kummisetäni kysyi minulta, olenko sellainen, joka lykkii ostoskärryjä kauppakeskuksissa ja kaupoissa. Neljäntoistavuoden matkan varrella olen saanut vastailla lukemattomia kertoja kyselyihin mitä minä teen työkseni. Pahiten rintaa riistää kuitenkin tieto, että suuri osa kollegoista, jotka ovat jonkun muun yksikön alaisuudessa kuin mobilen, ei tiedä työnkuvasta tai -tehtävistä mitään. Oppi-isäni kuitenkin viittasi piirivartiointia kuninkuuslajiksi turvallisuusalalla. Olen kerännyt muutaman kohdan, missä koitan valottaa tätä täysin mystistä ja tuntematonta työnkuvaa, jota oman yksikön ja sen työntekijöiden lisäksi ei kukaan muu tunnu tuntevan tai arvostavan. Yksikkömme tuottavuudesta huolimatta.

1.Asiakkuudet sanelevat

Toisin kuin kuvitellaan, piirivartijat eivät elä palvellakseen vain yhtä asiakasta. Ei edes kahta. Riippuen alueesta, missä joudumme työskentelemään, asiakkuuksia on joka tapauksessa kymmeniä. Ajokilometrejä kertyy helposti satakunta, varsinkin alueen ollessa keskustaa laajempi. Tästä syystä lienee yleinen harhakäsitys siitä, että siellä ne vain kaahaavat pillurallia ja ovat tekemättä mitään. Aivan kuin me pystyisimme itse määräämään, minne menemme ja mitä teemme. Tavallaan pystymme, mutta työnkuva tulee tiettyjen reunaehtojen mukaan.

2.Reunaehdot

Työtehtävät koostuvat pääsääntöisesti määräaikaisista tehtävistä, joissa on oltava tietyllä kellonlyömällä, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Näiden lisäksi meillä on myös hieman laajemmalla aikaikkunalla esimerkiksi suoritettavia sulkutehtäviä paikan sulkeutumisen jälkeen. Nämä ovat usein suppealla kehyksellä, sillä kukaan ei halua oman kiinteistön olevan ovet auki työntekijöiden lähdettyä. Yleensä myös nämä tehtävät ovat eripuolilla omaa aluetta, jottei tehtävä olisi liian helppo.

Määräaikaistehtävien lisäksi piirin täyttää useampi kymmen laajalla kehyksellä olevia tehtäviä, jotka olisi saatava tehtyä työvuoron aikana. Yhdellä asiakkuudella saattaa olla useampi kierros suoritettavana yön aikana, eikä ole kenenkään edun mukaista tehdä molempia kierroksia peräjälkeen tai lähes peräjälkeen. Työtehtäviä on alueesta ja piiristä riippuen helposti puolensataa. Lopputulemana joutuu tasapainoilemaan pakottavien määräaikaisten tehtävien väliin hoitamaan vähemmän pakottavia tehtäviä ja ei lähes ollenkaan pakottavia tehtäviä. Pystyttävä näkemään kokonaisuus, jolloin jokaisen asiakkuuden toiveet täyttyvät tehtävänkuvan (kohteella suoritettavat toimet) ja -kehyksen (kellonaika) toteutumiseksi.

Ongelmat kohteella tai ylimääräisten tehtävien ajantuhlaus vaatii mukautumiskykyä. Hyväksi ja optimaaliseksi havaittu järjestys tehdä tietyt asiat eivät enää toteudukaan, kun aikaa hukkaantuu liikaa. On osattava mukautua ja sopeutua, heittää vanhat järjestykset romukoppaan ja tavoitella mahdollisimman hyvää asiakkaan tarpeita tyydyttävää vartiointia. Ei yhden asiakkaan, vaan kymmenien. On nähtävä iso kokonaisuus.

3.Laitteet

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun sulkiessa tehdasta, jonkun oven lukituksen ohjaus ei toimi. Portti ei sulkeudukaan perässä. Nämä ovat vielä suhteellisen yksinkertaisia ongelmia, joihin löytyy yleensä helppo ratkaisu. Vaikeampaa on, kun alueen hälytyksiä ohjaillaan kulunvalvonnalla ja kenelläkään ei oikein tunnu olevan tietoa, missä menee minkäkin alueen raja. Lihastyö eli jalkojen säästämättä jättäminen on vastaus. Se on vain käytävä kokeilemassa, tutustumassa ja ihmettelemässä, missä menee rajat ja mitkä tunnisteet vaikuttavat missäkin. Lihasmuisti on paras muisti. Näitä kohteita ei välttämättä ole vain yhtä, vaan niitä on useampia. Toisin kuin millään muulla yksiköllä. Paikallisvartijalla on vuoron aikana vain yksi tehdas, myymälävahtimestarilla on vain yksi myymälä ja respalla vain yksi vastaanotto. Vain yhden talon laitteet ja tavat opeteltavana. Toki yhdellä työntekijällä voi olla useampi kohde, missä tekee töitään, mutta niin montaa kohdetta, mitä yhden yön piiri pitää sisällään, ei kenelläkään ole.

Kohteen tuntemisen lisämausteena saa usein huomata, että joka paikassa on aina eri rikosilmoitinjärjestelmä, joka toimii omaa logiikkaansa käyttäen. Erilaiset kulunvalvontajärjestelmät, porttiohjaukset ja laitteet näiden ohjaamiseksi. On meidän asentamia laitteita, jotka pääsääntöisesti noudattavat tiettyä kaavaa, mutta on myös asiakkuuksien omia laitteita, joiden toimintalogiikasta ei ole varmuutta kokeilematta. Laitteet voivat olla varsin kryptisiä.

En halua vähätellä tai väheksyä muiden yksiköiden vartijoiden työpanostaan ja kohteensa tuntemusta. On olemassa hyviä ja taitavia työntekijöitä, mutta aina aika-ajoin sitä saa tehtäväkseen käydä katsomassa vahdin sulkemaa paikkaa, kun sieltä on tullut murtohälytystä tai laitteen vajaatoimintaa eli tietyn silmukan toimimattomuutta. Voin kertoa, että usein syynä on inhimillisyys. Jonkun virhe. Ovi auki tai lukko lukitsematta. Harvemmin, mutta välillä, saattaa olla silmukka viallinen ja sekin täytyy pystyä päättelemään.

4.Hälytykset

Piirin puolella tai nykyisin mobilen puolella hälytykset tulevat usein kohteesta, joka ei ole entuudestaan tuttu. Neljäntoistavuoden aikana useimmat kohteet ovat kyllä käyneet tutuksi, mutta vasta sen jälkeen, kun niissä on joutunut käymään ja opettelemaan ensimmäisen kerran. Ympäristö ja siihen vaikuttavat tekijät tulevat pahimmillaan eteen ensimmäisen kerran tositilanteessa. Ilman mitään tietoa mistään.

Meidät kutsuttaessa paikalle, missä ei ole vahtimestaria tai vahtimestarin jo lähteneen kotiinsa, tilanne on jo eskaloitunut eikä vartijan reppanalla ole kuin nanosekunteja aikaa päätellä, kuka aloitti, kuka jatkoi, kenen syy, kenen piti, kenen ei pitänyt ja miten tilanne saadaan rauhoittumaan. Homma olisi huomattavasti helpompi, jos tilannetta olisi saanut seurata alusta asti ja omaisi jo valmiiksi jonkinlaisen lineaarisen käsityksen tapahtumien kulusta.

Avaimet sopivat kohteen oveen, mutta eivät sisäpihan porttiin, mistä pitäisi päästä kulkemaan ja tarkastamaan hälyttävä kohde. Sisälle on päästävä jollain keinolla ja joka kerta on päästy. Useimmiten hälytystehtävien hoitaminen vaatii hyvin luovaa ongelmanratkaisua, sillä jos mitään muuta työ ei ole minulle opettanut, niin se on opettanut odottamaan ongelmia. Asioilla kun on tapana mennä toisin kuin piti.

Luovan ongelmanratkaisun lisäksi piirillä ei ole luksusta käyttää tuntitolkulla aikaa asioiden selvittämiseen, toisin kuin muilla yksiköillä, sillä hälytykset tulevat muiden tehtävien päälle tai väliin. Puolituntia aikaa hoitaa hälytys, ennen kuin pitää olla jo sulkemassa kaupan ovia toisaalla. Yhden hälytyksen tuleminen tehtävien väliin ei ole suurin ongelma, sillä niitä saattaa tulla kaksi tai kolme. Ja hälytyksen priorisointi on korkea. Riippuen vähän hälytyksen tyypistä, sillä hälytykset eivät pelkästään rajoitu murtohälytyksiin. Hälytyksiä voi tulla kiinteistöön liittyvistä jutuista, pakasteista, paloilmoittimista, kulunvalvonnasta ja kutsu- sekä ryöstöpainikkeista. Hälytyksiä voi myös tulla laitteiden vioista tai niiden käyttäjien inhimillisyydestä.

5.Olosuhteet

Toisin kuin respat, myymälävahtimestarit tai paikallisvartijat, piiri työskentelee suurelta osin ulkona. Talven tuiskussa ja pakkasessa, jolloin lukot jäätyvät, tiet ovat liukkaita ja näkyvyys lähes olematon. Meidän työmme on yötyötä ja kun muut menevät koteihinsa nukkumaan, meidän roolimme alkaa. Parhaillaan meitä ei edes huomata, silloin kuin asiat menevät kuten niiden pitäisi. Sen lisäksi, että luontoäiti osaa heittää roppakaupalla haasteita niskaan, työ on itsensä voittamista. Oman väsymyksen voittamista. Järki ei vain kulje samalla tavalla puoli neljä aamuyöstä kuin puoli neljä iltapäivästä.

Työn yksi haastavampia ja tärkeimpiä asioita on avainhallinta. Meillä ei ole vain yhtä avainta tai avainnippua. Parhaillaan avaimia saattaa olla monta sataa mukana ja on ensiarvoisen tärkeää, että ne pysyvät järjestyksessä, hyväkuntoisina ja ennen kaikkea mukana. Kiireessä, todellisen tilanteen iskiessä vielä jälkimaininkeihin stressireaktion väsyneeseen mieleen, on vaikeaa toimia loogisesti. Paine suorittamattomista töistä. Paine oman jaksamisen ja työn kunnialla suorittamisen rajamaastossa. Laki asettaa tauon ja on vaikeaa pitää siitä kiinni, jos siitä lipsuminen mahdollistaa asiakkuuksien toiveiden täyttämisen. Ainakin omalla kohdalla. 

Summa summarum

Kaikki vartiointi on haastavaa ja tarjoaa omat haasteensa. Kaupan puolen haasteet ovat täysin erilaisia kuin paikallisvartijan tai respan. Kaikilla on omat hektiset hetket ja kiireet. Asioiden on vain sujuttava. Piirin ongelmaksi jää kaikkien yksiköiden puutteiden paikkaaminen ja ratkaisemattomien ongelmien ratkaiseminen. Meidän pitää osata niin kameroiden käyttö kuin hälytinlaitteidenkin. Osattava myymälävahtimestarin työ, respan työ, paikallisvartijan työ ja pystyttävä itsenäiseen ja luovaan ongelmanratkaisuun, sillä harvoihin ongelmiin löytyy oppikirjavastausta. Puhumattakaan kaikista järjestelmistä ja laitteista, mitkä liittyvät oleellisesti toisten vartijoiden työhön. Me emme voi sysätä vastuuta eteenpäin työajan loppuessa, toisin kuin useimmat.

Meidän on oltava suoraselkäisiä ja rehellisiä itsellemme, sillä meidän työtämme harvemmin seuraa kukaan, oli sitten täysin sivustaseuraava kansalainen tai asiaan perehtynyt asiakas. Meidän on pystyttävä menemään sieltä, missä aita ei ole matalimmillaan. Kunnioitettava asiakkaiden toiveita ja mieluiten vielä toteutettava ne paremmin, mitä asiakas ei ole tietämättömyyttään edes ymmärtänyt vaatia.

Pystyttävä järjestelmälliseen toimintaan, sisällyttämään alati muuttuvien ja tuntemattomien tekijöiden aiheuttamat muutokset rutiineihin, tai ainakin muodostamaan rutiinit, jotka mahdollistavat yllätystekijöihin varautumisen. Yötyössä turvalliset rutiinit korostuvat entisestään, sillä aivotoiminnan lähestyessä lähes suoraa viivaa, pitää oman automatiikan toimia. On huomattava asiat vaikka unissaan.

Kaikkeen ei pysty itse. On mahdotonta olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa. On tärkeää osata priorisoida ja pyytää apua. Meidän tekemämme työ ei näy ulospäin, mutta sen puuttuminen huomataan heti. Ja kun työtämme ei huomata, olemme tehneet sen oikein. Silti neljäntoista vuoden jälkeenkin aina silloin tällöin kuuluu tuttu kysymys ”Etkö päässyt poliisikouluun?”. Ja yhä neljäntoista vuoden jälkeenkin jaksan vastata ”En ole koskaan hakenutkaan”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s