(8.3.2019)

”Takki auki” minulle sanottiin. Takki auki on hyvä. Se oli hyvä ohjenuora päivän kahvihetkelle. Rehellisesti sanoen en edes tietäisi, miten muuten voisin mennä. Pääni on täynnä ajatuksia, pelkoja ja toiveita. Kaikkea, minkä en halua määrittelevän mitään. Takki auki minä menin. Niin kuin yleensä elämässä. Niin hyvässä kuin pahassa. Takki auki on sinänsä hauska tapa ilmaista asia, sillä se usein mielletään negatiiviseen lauseeseen, mutta on itsessään hyvin positiivinen. ”Et voi mennä pääsykokeeseen takki auki” tai ”ei hälytykselle mennä takki auki”. Silti otan elämän vastaan takki auki. Kaiken, mitä se tarjoaa ja pyrin olemaan tuomitsematta tai asettamalla mahdottomia ennakkoluuloja. ”Takki auki kertomaan tulevasta kirjasta.”

Mitä siitä sitten kertoisin? En tiedä. Mitkä olisivat niitä asioita ja tulokulmia, jotka saisivat lukijan tarttumaan kirjan kansiin ja antamaan sille mahdollisuuden? Ja sen jälkeen kahlaamaan sen läpi, pystymättä pysähtymään? Se olisi ihana kuulla, ettei joku ole pystynyt lopettamaan lukemaansa. Kaukainen ja kultainen haave, jonka toivomista varon. Pelkästään sen ääneen sanominen saa palan nousemaan kurkkuun.

Äitini kysyi minulta, miksi kirjoitan blogia, kun aina olen ollut hyvin vaitonainen omasta henkilökohtaisesta elämästäni. Sama nainen oli huolissaan minusta, kun en koskaan puhunut omista asioistani. Kirjan kirjoittamisen myötä opin kirjoittamisen terapeuttisen puolen. Puhtaasti oman näkemyksen jakamisen niin hyvin kuin mahdollista, niin hyvin kuin pystyn kirjoittamaan.

Tämä kirja on oikeasti elämäni puhtain teko vain itselle. Elämäni ensimmäinen. Minun. Minun ei tarvitse miettiä vanhempiani, veljiäni, työkavereita, kavereita eikä sukulaisia. Kirjoittamisen yksi hienoimpia puolia on se, että se auttaa jäsentämään maailmaa sellaisena, kuin se sillä hetkellä näyttäytyy.

Kirjoitin raskauspäiväkirjaa. Nimestä huolimatta, kirja käsittelee paljon muutakin kuin pelkän raskauden. Siitä voi nähdä vilauksen tulevaisuudesta tai palan menneisyyttä. Hetket ja kamppailut saattavat ja ovatkin joidenkin tätä päivää. Kirjassa on raskautta. On ultrat ja synnytys. On hieman raskausoireita. Samalla kirja kuitenkin tarjoaa minun elämääni, minun kamppailujani myös paljon laajemmalti kuin pelkästään raskauden osalta. On kipeitä muistoja, huonoja elämänpäätöksiä ja hankalia ihmissuhteita.

Toivoisin, että tuleva kirja puhuttelee jokaista omalla tavallaan, vaikka siihen on vuodatettu omaa sydänverta viimeistä pisaraa myöden. Suodattamatta ja rakkaudella.

Menin kahville. Menin takki auki. Vastasin kiltisti kysymyksiin. Sen mitä Jiian perässä juoksemiselta ehdin. Neiti päätti oppia kiipeämään syöttötuolista pois ja raivasi tietään työssäoppimispäivään kahvilan henkilökunnan luokse kyökin puolelle. En puhunut näkemyksistäni. En suoraan. Osa kysymyksistä sivusi osittain asioita, mitä olisin halunnut tai haluaisin kirjani kertovan. En kuitenkaan voi enkä halua antaa jotain tiettyä kulmaa tai tapaa lukea tulevaa kirjaani. Minulle se toimii, mutta olen ehkä hieman jäävi analysoimaan. Ellei mitään muuta hyvää, niin Jiia piristi muutaman asiakkaan päivän ja valloitti henkilökunnan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s