(17.4.2019)

Olen tässä viimepäivät miettinyt, mitä sanoa. Miettinyt, miten sen tekisin. Keinoja ja tapoja, työkaluja, joilla pystyisi ymmärtämään toista ihmistä paremmin. Mielestäni jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja näkemykseen, siitäkin huolimatta, vaikkei näkemys olisi muiden näkemyksien mukainen. Kysymys kuitenkin jää, mikä on se näkemys, kannanotto tai mielipide, jonka jokainen haluaa saada julki. Ei se mitä sanotaan, vaan se, mitä ei sanota. Toisinaan todellista mielipidettä ei edes haluta jakaa muille.

Unohda itsesi

Tärkein ohjenuora toisen ymmärtämiseen on unohtaa itsensä. Omat ajatukset, odotukset ja valmiit mielipiteet. Lapsuusajan sankarin mietelmää on hyvä lainata vapaasti kääntäen. Lasi on tyhjennettävä ensin, että se voidaan täyttää. Käytännössä tarkoittaa sitä, ettei uutta informaatiota, sanallista ja sanatonta, pysty vastaanottamaan, kun kuppi on jo täynnä opittuja ja omaksuttuja asioita. Omia totuuksia jo olemassa olevasta sekä täydellisen minäkuvan luomisesta ulospäin. On helpompi vastata ja reagoida, kun on kirjasto, mistä ammentaa jokaiseen tilanteeseen jo olemassa oleva malli ja reagointi. Unohda ne kaikki. Unohda mielipiteesi. Unohda ajatuksesi. Kuuntele ja kuule toinen. Keskity vain ja ainoastaan siihen. Unohda itsesi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, kun olet kuunnellut ja kuullut toisen sanottavan? Asiaan vaikuttaa myös paljon se, pitääkö siihen reagoida heti vai saako viedä mietteensä ja havaintonsa mukanaan kotiin ja pähkiä ne auki. Yksi oleellisempia asioita huomioida on se, kuka kertoi asiat. Kuinka hyvin tunnet kyseisen kaverin ja hänen tapansa. Sillä meistä jokainen on tapojensa orja. Meillä on tietyt mallit, minkä mukaan olemme tottuneet toimimaan toissijaisten asioiden kanssa. Asioiden, mitä teemme automaattisesti, miettimättä. On eri asia miettiä suuret kuviot ja niiden esittäminen ja niistä puhuminen, kuin yrittää muuttaa koko olemustaan ja toimintatapojaan. En usko itse sattumaan, mutta ei haittaa, vaikka sinä uskot. Pienten poikkeamat saattavat olla sattumia, tarkoituksettomia aivopieruja. Yksittäinen pieni poikkeama voisi olla sattumaa, mutta erilaisten pienten poikkeamien jatkuva esilletulo on pakko jossain kohtaa tunnustaa. On helpompaa tunnistaa tutusta ihmisestä nämä pienet poikkeamat kuin tuntemattomammasta, jos ei ole unohtanut pitää silmiään auki. Uskokaa tai älkää, mutta silmien lepuuttaminen toisessa rekisteröimättä näkemäänsä tai jopa silmien sulkeminen on inhimillistä ihmisten kohdalla, joita näkee usein.

Tärkeää on myös huomioida muut ympärillä olijat. Ihmisten välinen dynamiikka muuttaa aina käytöstä, ajattelua ja ulosantia. Valkoinen valhe on hyväksytty ja välttääkseen konfliktin ja toisten loukkaamisen, ihminen sopeuttaa oman itsensä, omat näkemyksensä ja oman ulosannin sen mukaan, kuka kuuntelee. Myötätunnosta varmasti suureksi osaksi, mutta myös pelosta. Pelosta joutua huonoon valoon tai tulla väärinymmärretyksi. Pelosta jäädä yksin. Vaatii älytöntä rohkeutta pystyä sanomaan omat ajatuksensa sellaisenaan, yrittämättä loukata tai myötäillä toisia, vaikka asiat olisivat loukkaavia tai ainakin sellaisia, mitä toiset tai joku toisista ei halua kuulla. On kuitenkin lähes mahdotonta sanoa miten eri ihmisten väliset asiat vaikuttavat toisiin ja mitä kaikkea toisten välillä on ollut ja on tuleva. Sen pystyt kuitenkin tekemään, että keskityt siihen yhteen ihmiseen. Hänen käyttäytymiseensä, sanavalintoihin ja asenteeseen. Kaikki, mitä on nähtävissä ja osoitettavissa.

Sen lisäksi, että on kuuntelija eli sinä ja kertoja eli hän, meillä on myös asia. Joku yksittäinen osa aina jostain isommasta kokonaisuudesta. Mitä paremmin tunnet kokonaisuuden tai aihealueen, sen helpompi sieltä on myöhemmin poimia asioita, jotka jätettiin sanomatta syystä tai toisesta. Sen sijaan, että yrität sovittaa hänen totuuttaan isoon kokonaisuuteen, pitäisi ensin yrittää ymmärtää hänen näkemyksensä. Juuri sellaisenaan, kuin hän sen ymmärtää. Unohdat siis kaiken, mitä tiedät isosta kokonaisuudesta ja keskityt pieneen osaan siitä kokonaisuudesta. Vasta myöhemmin, kun olet mielestäsi hänen kanssaan samalla aaltopituudella asian tiimoilta, voit sovittaa sitä sellaisenaan ison koneiston pyöräksi ja katsoa, kuinka koneisto toimii.

Tunne itsesi

Voidakseen ymmärtää nykyisyyttä ja pohtia tulevaisuutta, pitäisi ymmärtää historiaa. Historia on tärkeä osa, en sitä sano. Historian ymmärtäminen ei vain juuri sillä hetkellä ole niin oleellista, kun yritetään nähdä toisen pään sisään. Historian tietäminen, muualtakin kuin vain kyseisen kaverin kertomana, on suorastaan vitaalia. Se antaa perspektiiviä. Ymmärrystä nähdä toinen ja toisen valinnat. Historia tuo kykyä asettaa koneiston pyörä oikeaan paikkaan pyörimään ja auttaa meitä näkemään todellisen luonteen. Pyöriikö se koneisto saatujen informaatiopalikoiden avulla hyvin vai hyvin huonosti? Pystymmekö näkemään eroa entiseen? Varmaa on vain se, ettei mikään pysy paikallaan. Halusimme sitä tai emme. Kaikki muuttuu. Jokainen hetki. Jokainen asia. Kaikesta jää jälki.

Tämä toisen ymmärtäminen, kuuleminen ja näkeminen kuulostaa todella työläältä. Pitäisi pystyä hallitsemaan satoja ja taas satoja samanaikaisesti suoritettuja havaintoja täysin objektiivisesti. Kuitenkin, nämä ovat asioita, mitä me jokainen teemme päivittäin. Täysin automaattisesti. Ilman vaivaa tai ylimääräisen energian tuhlaamista. Ihminen on laumasielu ja siksi me peilaamme niin tarkkaan toisiamme ja toisistamme.

Sanoin alussa, että unohda itsesi. Sen tehdäkseen meidän pitäisi tietää, ketä olemme. Mitkä ovat niitä asioita, mitkä määrittävät meitä itsellemme ja mitkä määrittävät meitä toisille? Pystyäkseen jättämään itsensä täysin ulkopuoliseksi, pitäisi pystyä tietämään, mitä se on, mitä jätämme ulkopuolelle. Ymmärtääksemme toisiamme, meidän pitäisi ensin pystyä ymmärtämään itseämme. Oman ymmärtämättömyytensä ymmärtäminen on alku todelliselle valaistumiselle. Joten tunne itsesi. Tunne, jotta voisit unohtaa. Unohda, että pystyt keskittymään toiseen. Tai toisiin. Ollessasi jotain todellista, rehellistä itsellesi, et tarvitse muistutuksia itsestäsi. Sinun ei tarvitse miettiä koko olemassaolosi filosofista luonnetta sovittaaksesi irrallisia palasia koneistoon. Sinä vain tiedät.

Lapsuuteni sankari

Lainatakseni vielä kerran oman lapsuuteni sankaria vapaasti suomentaen. Aluksi lyönti oli vain lyönti ja potku vain potku. Opetellessani lajia lyönti ei ollut vain lyönti eikä potku pelkkä potku. Hallitessani taiteen lajin, lyönti on vain lyönti ja potku pelkkä potku. Tämä kuvastaa hyvin polkua, mikä kulkee tietämättömyydestä todelliseen ymmärtämiseen. Vaikka alun ja lopun osuessa identtiseen kuvaukseen, on niissä silti huima ero. Ero tulee tietämättömyydestä, kuinka paljon erilaisia lyöntejä ja potkuja on olemassa. Kun ne kaikki hallitsee ja osaa käyttää juuri oikeanlaista tekniikkaa oikeassa hetkessä, lyönti on vain lyönti. Muuten lyönti on vain lyönti. Vääränlainen tai väärässä hetkessä.

Joten kun luulet ymmärtäväsi toista tai jotain asiaa, mieti uudestaan. Unohda aikaisemmat. Unohda itsesi. Unohda toinen osapuoli. Kuule, älä kuuntele. Joku saattaa haluta sanoa juuri jotain muuta, mitä suu suoltaa. Tai olla sanomatta sitä, mitä ei sano. Ole se, joka kuulee. Ei se, kuka kuuntelee. Viimeinen lainaus samalta sankarilta vapaasti mukautettuna. Ole kuin vesi. Se on samaan aikaan kova kuin kivi, mutta mahtuu mihin tahansa astiaan. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s