(17.9.2018)

Salainen paheeni. Juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän minua tämän suhteen. Juuri kukaan ei tunnu myöntävän sitä ääneen, mutta salaa tykkäilee kuitenkin. Puhun tietenkin, mistäs muusta, kuin vain elämää televisioformaatista.

Ohjelma pitää nimensä mukaisesti vain elämää sisällään. Viittaus sellaiseen yksinkertaiseen totuuteen, mikä seisoo kaiken takana. Jokaisen paska haisee. Jokainen, kuuluisa tai vähemmän kuuluisa, on ihminen aivan samassa määrin kuin sinä tai minä. Poliisi, tuomari, lääkäri, julkkis tai toimitusjohtaja on ihminen. Aivan yhtä paljon kuin jokainen sarjassa esiintynyt artisti. Julkea olettamus nopeasti ajateltuna. Miten voisimme verrata menestyneitä ja omalla tavallaan vaikutusvaltaisia ihmisiä koko kansan valonpilkahduksiin tai majakoihin, joita artistit ovat? Nuo elämän viisauksia sanoissaan jakelevat yksilöt ovat aivan oma lukunsa ja heidän tulkintansa sanomastaan ovat vertaansa vailla.

Lyödään yhtälöön vielä lisää muuttujia. Palkkakuopassa seisovat duunarit, joilla ei ole vaikutusta juuri mihinkään, ei välttämättä edes omaan elämäänsä. Jokaisen paska haisee. Ketä muka voisi kiinnostaa katsella jotain typerää ohjelmaa televisiossa, jossa ihmiset itkevät elämänsä onnellisuutta tai onnettomuutta. On helppo arvostella ja tuomita ohjelma etukäteen. Myönnän, minä tein niin. En antanut mahdollisuutta. Asioiden ollessa täysin itsestäni kiinni, en koskaan olisi katsonut ensimmäistäkään jaksoa. Olen onnellinen siitä, että olen katsonut.

Olen onnellinen siitä, ettei kukaan ymmärrä, miksi minä katson niitä. On hienoa nähdä, kuinka joku osaa tulkita ikionnellisen biisin eri lailla ja löytää sieltä sen sävelen, mitä kukaan ei ole osannut edes etsiä. Biisistä tulee jotain uutta, vaikka onkin ikivanhaa. Tulkintojen taustalla on olemassa vielä hienompi asia. Se, mistä ne tulkinnat syntyvät. Toisin kuin kuvitellaan, oikeat valinnat eivät ole aina itsestään selviä. Eivätkä oikeat valinnat ole oikeita ennen kuin ovat.

Koulumaailmaa aloittavan ihmisen elo ei ole helppoa. Ei ole helppoa yrittää selvitä päivästä toiseen, ymmärtämättä minkä takia tässä ponnistellaan. Lopullista ja kokonaisvaltaista ymmärtämistä ei ole, vaikka jonkin asteinen ymmärrys asioihin ehkä on luotu. Työelämä on täynnä ristiriitoja, kiistoja, miekan kolistelua, kuppikuntia ja ansoja. Niiden välissä luoviminen on haasteellista ja yksi väärä liike saattaa mitätöidä kaiken. Kuitenkin jälkikäteen katsottuna menestyjien elämää, on helppoa sanoa heidän tehneen oikeat valinnat. Usein ne valinnat vielä tehdään meidän puolesta. Tai annetaan meidän päättää ne asiat, jotka ovat järkevä valita. Useimmat artistit ovat eläneet tämän aivan saman elämän, kuin meistä jokainen.

Olen itkenyt, nauranut, muistellut menneitä ja kaivannut tulevaa. Joka kaudella on ollut omat tähtihetkensä, vaikka harvaa kautta en muista henkeäni pidätellen odottaneeni. Useimmiten vielä artistit, joita olen odottanut näkeväni, ovat olleet pettymys. Pettymys on kovin jyrkkä sana, sillä noista ”pettymyksistä” tai niiden ansioista, tuotantokaudesta on noussut uusi, valovoimainen tähti tai yksilö, jonka ratkaisut jälkikäteen mietittynä ovat olleet ainoita oikeita. Niitä pohdittaessa aikanaan, kukaan ei asiaa nähnyt tai voinut edes aavistaa, kuinka suuri vaikutus sillä voisi olla ihmisen elämään.

Muiden kärsimys saa minut asettumaan heidän tilalleen. Kokemaan kaiken saman, minkä he ovat kokeneet. Tuskaiset muistot herättävät oman elämän luurankoja kurkkimaan komeroista. Seinät kaatumaan päälle. Kaikesta tuskasta nousee jotain hienoa, kaunista ja elämisen arvoista. Sieltä nousee vain elämää. Omien muistojen raunioiden alta pilkistää hieno muisto. Yksi, muistamisen arvoinen muisto. Tuhannen kiloa romua päällä ja siitä huolimatta, se yksittäinen muisto vain pitää pintansa.

Se on saanut minut miettimään. Ei niin tietoisesti, mutta pohdinnat välillä vierailevat päässäni. Mikä on kaikkien tekijöiden yhdistävä nimittäjä. Mikä on yleismaailmallisesti niin iso asia, että jokaisella ohjelman artistilla on se. Nuorilla ja vanhoilla. Mikael Gabriel taisi olla yksi rankimpien kokemusten tulkitsija ja sivusta seuraaja. Jari Sillanpää ei ole ennen nykyhetkeä saanut olla se, kuka on. Hänen on pitänyt olla jotain muuta. Juha Tapio olisi ollut ohjelmassa paljon aikaisemmin, jos ei julkisuuskuva olisi niin puhtoinen. Jotain vain mainitakseni. Meillä jokaisella on oma risti kannettavana.

Olenko koskaan sanonut, että vihaan ihmisiä, jotka osaavat laulaa? Sanon nyt, etten voi sietää niitä, jotka osaavat laulaa ja tekevät sen vielä vaivattomasti. Minä en edes opeteltaessa opi laulamaan. En saa sitä kuulostamaan hyvälle, tein minä mitä tahansa. Ehkä äitimuori oli aikanaan oikeassa. Kyllä meidän Juho osaa laulaa hyvin. Juhon ääni vain pilaantuu ulos tullessa. Sen enempiä pohtimatta, ajattelin siirtyä viikonlopun töistä selvittyä ja lasten nukahdettua television ääreen. Ajattelin laittaa nauhalta pyörimään jälkikäteen katsottavan ennakkoon näytetyn jakson. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s